Tarinoita on varmaan yhtä monta kuin joogiakin, mutta tässä hieman omia pohdintojani joogina olemisesta
”Vieläkö harrastat joogaa?” on yleisin kysymys, jonka kuulen.
Se saa minut miettimään, harrastanko todella – vai onko jooga jotain, joka vain on arjessani, samoin kuin nukkuminen ja syöminen – kenties voisin sanoa, että harrastan elämää.
Vaikka sana harjoitus tunnettiin jo riimukirjoituksen aikana ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että harjaannutan itseäni jossain asiassa paremmaksi, on sana harrastus alkanut tarkoittaa meille jotain ihan muuta – vanhasta sanasta on jäljellä vain etäinen kaiku.
Meidän kulttuurillemme niin tuttu, helpoksi koettu tyyli, on paloitella asiat lokeroihin.
Se tuntuu turvalliselta, sillä silloin voi helposti siirtää yhden laatikon hetkeksi syrjään.
Kaikki tekemisemme ovat erillisiä toisistaan ja koko lineaarinen päivärytmimme koostuu tuntien ja minuuttien jaottelusta. Kun lokeroimme asiat, lokeroimme samalla myös itsemme.
Traditionaalisen joogan elämä opettaa kokonaisvaltaisuutta, silloin asiat eivät ole irrallisia toisistaan, vaan kaikki mitä teen (tai en tee) oikeastaan harjaannuttaa minua joogin tiellä.
Tällöin kysymys: ”Pidätkö kesätauon joogaharjoituksesta?” tuntuu jokseenkin hämmentävältä, sillä vaikka en levittäisi joogamattoa, on jooginen harjoitus – eli kokonaisen elämän opettelu, aina mukanani.
Kirjoittaja Kaisa Rajalaakso, Turun Shakta Joogakoulun opettaja.
Seuraa Turun Shaktaa Instagramissa @shaktaturku ja Facebookissa Shakta Turku. Lisätiedot Turun joogatunneista ja tapahtumista löydät täältä.
