Nykyihmiselle rentoutuminen tuottaa suuria haasteita, sillä se on jotain mitä ei voi tehdä.
Elämme tekemisen ja suorittamisen kulttuurissa. Ympäristömme kannustaa aktiivisuuteen, tehokkuuteen, jatkuvaan kasvuun ja itsensä kehittämiseen sekä aina vain uusien tavoitteiden saavuttamiseen. Aina pitäisi olla enemmän, parempi, nopeampi ja taitavampi.
On kiinnostavaa, että nimenomaan suorittaminen on johtanut meidät ongelmiin (uupumus, ahdistus, ruuansulatushaasteet, uniongelmat, sisäinen levottomuus, kiputilat ym.) ja silti yritämme yhä uudelleen päästä näistä ongelmista eroon myös suorittaen.
Rentoutuminen on mysteeri. Se on laiskuutta, aliarvostettua ja hyödytöntä, sillä eihän silloin (näennäisesti) tapahdu mitään.
Suorittaminen on ohjelmointi, joka kumpuaa mielen syvimmistä kerroksista. Siksi on ymmärrettävää, että tuntiessamme stressiä ja epämukavaa oloa, yritämme erilaisia asioita tekemällä saada olemuksemme rentoutumaan – siinä harvemmin onnistumatta.
Ohjaajana näen tätä ihan konkreettisesti joogamatolla. Esimerkiksi kun ohjaan: ”Rentouta jalkaterät”, ihminen ravistaa tai heilauttaa jalkateriään.
Rentoutuminen alkaa pysähtymisestä ja on pohjimmiltaan aina irtipäästämistä, ei-minkään tekemistä. Ja se on monelle tosi pelottavaa. Syvimmillään se on kuoleman pelon kohtaamista – ”Jos päästän irti, pääsenkö enää takaisin?”
Joogan avulla voit ohjelmoida systeemisi uudelleen.
Moni ihminen saapuu joogatunnille lohduttomassa tilassa – ylikierroksilla ja turhautuneena. Jos voisin, antaisin kytkimen, jolla kääntää palautumisen ja rentoutumisen tila päälle. Valitettavasti tällaista kytkintä ei ole, vaan se on taito, joka täytyy ja todella kannattaa opetella.
Shaktajoogassa rentoutuminen on harjoituksen keskiössä. Kun kerta toisensa jälkeen saavut joogatunnille ja asetut matollesi shava asanaan selin makuulle, rakennat uudenlaista tapaa olla. Kun rentoudut ja päästät irti kontrollista, asiat saavat tapahtua ja elimistön itseään korjaavat mekanismit pääsevät käynnistymään. Ja mikä tärkeintä, jätät mielesi syvimpiin kerroksiin viestin: ”Kaikki on hyvin. Olen arvokas.”
Hiljalleen opit luottamaan, että rentoutumisen tilaan on turvallista laskeutua. Lopulta se on kuin palaisi kotiin.
