Shaktan opettajankoulutukset ovat tunnettuja siitä, että monet koulutuksen käyneet palaavat kertaamaan oppeja yhä uudelleen. Ennätys taitaa tällä hetkellä olla 12 kierrosta ja allekirjoittaneellakin niitä on takana pian neljä.
Nykymaailmassa olemme tottuneet lineaariseen tapaan oppia: opiskelu etenee tietyssä järjestyksessä taso kerrallaan ja sen päättyessä oppilaan oletetaan omaksuneen opetetut asiat.
Traditionaalista opetusmenetelmää kutsutaan satsangiksi. Sana tulee sanskritin kielestä ja koostuu kahdesta osasta:
”Sat” tarkoittaa totuutta, mikä on melko huono käännös. ”Jokin mikä on olemassa”, on jo parempi.
”Sanga” taas tarkoittaa kokoontumista.
”Satsang” = Kokoontuminen totuuden/olemassaolon äärelle
Kun opiskelemme Shaktan opettajankoulutuksessa tai kun järjestämme satsangeja tai kursseja koulullamme, tuomme tilaan yhteisen viisautemme. Kokoonnumme tietyn valitun aiheen ympärille, johon jokainen osallistuja tuo oman näkökulmansa.
Traditionaalinen tapa opiskella on epälineaarinen. Siksi satsangit antavat tilaa rönsyillä aiheesta toiseen ja takaisin. Osallistujilla on aina valta vaikuttaa sisältöön, ja lopulta asian/aiheen hallitsee kokonaisvaltaisesti.
Niin elämässä kuin satsangeissa, jakamisen hetket ovat niitä rikkaimpia.
Vuorovaikutus on avain ymmärrykseen ja jakamalla omaa arvokasta viisauttamme voimme oppia valtavasti niin itsestämme, toisistamme kuin koko maailmasta.
Shaktan opettajankoulutus ei siis itseasiassa ole koskaan sama!
Joka kerralla sisältö on osallistujiensa näköinen.
Joka kerta avautuu uusia näkökulmia.
Ja mikä tärkeintä, joka kerta minä olen muuttunut.
Me vastaanotamme asioita aina suhteessa itseemme ja kokemuksiimme. Jonna vuonna 2023 on ihan eri paikassa kuin vaikkapa vuosi sitten. Siispä otan vastaan eri asioita.
Ja lopulta jooga tapahtuu – pirstaleisista, erillisistä asioista tulee kokonaisuus.
